Loch Pooltielin rannalla

Tänään sataa räntää ja rakeita, mutta viime torstaina oli parempi keli kävellä Loch Pooltielin rannalle laskuveden aikaan.

Loch Pooltiel. 

Jotain putkilomaista merilevää.

Partaveitsisimpukan kuori.

Limpet. Merietana.

Toinen partaveitsisimpukka.

Lopuksi kuva naapurin kanoista. Niitä on ainakin 20.

Hens.

Tehtäviä ja huomioita

Olemme asuneet täällä jo huimat 2 viikkoa. Tähän mennessä olemme onnistuneet tekemään seuraavat asiat:

• Puhelinliittymä Hannalle (vanha numero ei enää toimi, joten jos haluat uuden numeron, pyydä maililla), Petrin SIM on vielä postissa (olemme siis saaneet jo postia!)
• Yhteinen pankkitili ja pankkikortit
• Bonuskortit Co-operative marketteihin, joita on saarella kokonaiset kaksi
• Loyalty Card Glendalen kyläkauppaan. Siihen kerätään leimoja. Yli 10 punnan ostoksella saa leiman ja 50 leiman jälkeen saa 10 alennuksen.
• Kävimme katsomassa taloa, jonka tontilla on stone bothy. Pyysimme paikallista rakentajaa katsomaan mitä sen sisuksille pitää tehdä, jotta siitä saisi vuokramökin.
• Petri odottaa postista National Insurance numeroaan. Hanna on soittanut kahdesti ja vihdoin saanut oman haastatteluajan, koska eihän sitä voinut hoitaaPetrin haastattelussa.
• Petri on käynyt töissä ravintolan viinikellarin läpi ja lajitellut kaikki viinit. Nyt olisi tilaa 1000 uudelle viinipullolle! On myös valinnut "wine by the glass" viinit alkukevääksi.
• Petri on nähnyt työmatkallaan (huimat 8 min autolla) haukkoja ja hylkeitä. Ja lampaita, mutta se on väistämätöntä.
• Hanna on tehnyt todella hyviä kotiruokia kuten papucurry, ruusukaalikedgeree ja uunissa muhitettu linssi-makkarapata. Voisilmäpullat olivat hitti naapurissakin. On käynyt päiväkävelyillä koti- ja villieläimiä katsomassa sekä lukenut ja kirjoitellut kynttilänvalossa, kaminan ääressä. Glendalen alpacat ovat vielä näkemättä.

Uuteen maahan muuttaessa tai matkustettaessa on mielenkiintoista huomata maan erikoisuuksia. Tässä muutamia huomioita, ei missään tiettävästi olennaisessa järjestyksessä:

• Posti tulee myös lauantaisin!!!
• Pankkitiliä ei voi saada ilman, että pystyy todistamaan asuvansa maassa. Petriltä se onnistui saamalla työpaikalta virallinen kirje, mutta Hannalla ei ole mitään todisteita. Pankki kuitenkin tuntui taivuttavan sääntöjä sanomalla, että he voivat tehdä "kotivisiitin". Lopulta kukaan ei kuitenkaan tullut käymään vaan käynti kuitattiin papereihin suoraan.
• Brittiläiset Cox-omenat ovat rapeita ja sopivan hapokkaita. Parhaimpia syöntiomenoita.
• Skotlantilainen Crowdie-juusto on ihanaa. Kypsytetyn juuston makuinen, mutta tuorejuuston koostumuksella.
• Emme olleet koskaan aikaisemmin polttaneet hiiliä kaminassa. Täällä se kuitenkin on yleistä, mutta se tuntuu kuin olisimme 1800-luvulla. Olemme nähneet turpeenleikkauksen jälkiä (tapahtuu kesällä), mutta myynnissä ei näy kuivattuja turvepaloja. Varmaankin ne menevät kaikki omaan käyttöön.
• Naapurista saamme kananmunia heidän omista kanoista. Ne ovat extremely good. Kananmunien lisäksi saamme heiltä polttopuita. Tosin, on pakko välillä ostaa puita, kun ei viitsi koko ajan ottaa heiltä.
• Naapurin kukko kiekuu aamun sarastaessa (nyt n. klo 8), puolilta päivin ja juuri ennen iltaruokintaa (ennen pimeää, nyt n. klo 17).
• Lampaat voivat kuulemma saada keuhkokuumeen. En kyllä yhtään ihmettele, kun katsoo tätä keliä. Joskus näkee lampaita mitä ihmeellisimmissä poteroissa tuulen ja sateen suojassa. Tosin muutamat lampaat tuntuvat mussuttavan ruohoa missä tahansa säässä.
• Paikallinen lehti on West Highland Free Press (WHFP). Se ilmestyy perjantaisin ja on yllättävän kiinnostavaa luettavaa. Siellä on myös erikoisia ilmoituksia, esim. "Large Winkles Wanted". Winkle on syötävä merikotilo.
• WHFP:stä näkee myös, että kirkoissa järjestetään joogakursseja.
• Puhelinyhteydet ovat olleet todella huonoja. WHFP:ssä on käyty kiivaita keskusteluja siitä, että Vodafone ja BT eivät ole korjanneet myrskytuhoja, vaikka niin ovat väittäneet tehneensä. Jotkut eivät ole pystyneet käyttämään puhelinta tai nettiä 1.5 kuukauteen!
• Brittiläiset makkarat ovat hyviä, mutta erilaisia. Massa on sileämpää kuin italialaisessa, mutta reilusti maukkaampi (yrttisempi/mausteisempi) kuin suomalaisessa makkarassa. Valitettavasti sisilialaista salsicciaa ei voi päihittää.
• BBC:llä on TV:ssä sellainen kuin "Red Button". Kaukosäätimen punaista nappia painamalla pystyy näkemään esim. kaikki isot snooker-turnaukset livenä ja kommentoituina, vaikka kanavalta tulisi muuta.
• Naapurin mies puhuu paljon, rakastaa pohjoismaita ja tarjoaa aina teetä, joskus viskiä. Oli kuulemma huojentunut, että emme ole "posh" emmekä ole "townies".
• Uunipellit ovat puolet pienempiä kuin Suomessa, vaikka uuni on samankokoinen. Why?!
• Britti-imureita on kahdenlaisia, Henry ja Hetty, meillä on Henry. Molemmat ovat pyöreähköjä pienen saavin muotoisia, ja niissä on hymynaama.
• Pensaissa ja puissa on nuppuja. Kevät on jo alkanut!

Sunnuntaikävely Neist Pointilla

Hieno keli tänään. Käytiin 10 min ajomatkan päässä Neist Pointilla kävelemässä. Ei ollut ketään muita siellä (paitsi lampaita)!

Waterstein-niemen huippu ja paljon lampaita.

Sout Uist -saarten lumiset huiput näkyivät.

Neist Pointin vanha majakka.

Upea kiviaita.

Lisäbonuksena kuva (ikkunan läpi) pihalla hyppelevästä Roger-pupusta. Naapurit sanovat, että se syö lähes päivittäin kanojen kanssa.

Roger

Ensimmäisiä kuvia

Keli parani hetkeksi ja kävin ottamassa kuvia, kun riisipuuro kypsyi uunissa.

Uusi (väliaikainen) koti

Lehmiä ja lampaita Glendalessa

Kotimaisemia

Kotimaisemia vol. 2

Kotimaisemia vol. 3

Polku portille

Kotiovi

Koti auringonvalossa

Glendale ja lumiset Macleod's Tables

Muutto!

On paljon kerrottavaa. Nettiä meillä ei ole, ja mahdollisesti ei ole tulossa ennen huhtikuuta. Postaaminen tapahtuu istumalla autossa Glendale Community Hallin parkkipaikalla ja käyttämällä heidän wifiä. Mutta kun kirjoitan tätä, istun vuokramökkimme ruokailuhuoneessa ja vahdin kaminassa palavia hiiliä. Ulkona sataa rakeita. Mahtavan ystävälliset vuokranantajamme asuvat naapurissa ja osa heidän kanoista on päässyt meidän pihalle. Kukko kiekuu. Sisällä on nyt lämmin (mutta ainoastaan ruokailuhuoneessa ja makuuhuoneessa!), mutta näin ei ole joka päivä ollut. Siitä vähän myöhemmin. Aloitetaan alusta.

Muuttopäivä saapui ja se sattui mukavasti Skotlannin viimeisen vuosikymmenen pahimpaan myrskyyn, tai oikeastaan sitä seuraavaan päivään. Perjantaina 9.1. aamuyöllä oli ollut pahimmillaan 130 km/h tuulia (36 m/s) ja Skyella Dunveganin sääasema oli rekisteröinyt 71 mailia / tunti eli 32 m/s puuskatuulta. Stornowaysta (Ulko-Hebrideiltä) Glasgowiin matkalla ollut lentokone oli nousussa lentänyt tuulen voimasta kiitoradalta. Onneksi kukaan ei pahemmin loukkaantunut! Itse lensimme Glasgowiin perjantai-iltana ja laskeutuminen oli hyvin pomppuinen. Lauantaiaamuna lähdimme ajamaan ylämaan läpi Skyelle. Matkan aikana satoi vettä, räntää, lunta ja ihan käsittömättömästi rakeita. Aurinkokin paistoi välillä. Välihuomautus rakeista: niitä on satanut joka päivä, kun olemme täällä olleet. Ja semmoisella voimalla, että oksat pois, kirjaimellisesti.

Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille. Vuokramökistä tuprusi savu, mutta kukaan ei ollut paikalla. Uskaltauduimme naapurin puolelle kuikuilemaan. Vuokranantajat olivat kiireissään siirtämässä kaatuineita puita mm. kanalan päältä. Saimme kutsun sisälle teelle. He olivat yllättyneitä, että olimme päässeet perille sinä päivänä. Saimme tietää, että sähköt olivat olleet jo torstai-illasta asti poikki. Onneksi vuokramökissä tuli kylmää vettä (painovoimalla kukkulan päältä) ja puulla ja hiilellä pystyi lämmittämään.

Mökkiä ei voi kuvailla muulla sanalla kuin söpö. Ja ehkä kylmä. Talo on ainakin sata vuotta vanha ja siinä on vajaan metrin pakuiset kiviseinät. Keittiön ikkunoissa on pitsiliinat ja ruokailuhuoneessa sekä olohuoneessa on erkkerit (joista vetää niin…). Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta. Lämmitys tapahtuu ruokailuhuoneen kaminalla ja olohuoneen takalla, sekä joukolla siirrettäviä sähköpattereita. Ongelmana on, että yläkertaa ei voi lämmittää kuin pattereilla ja maksamme sähkön kulutuksen mukaan. Sähkö maksaa 18p/yksikkö ja nyt huomaamme, että päivässä menee n. 40-60 yksikköä, joka tarkoittaa n. 250-300 punnan lisäyksen kuukaudessa vuokraan. Tämä kulutus tapahtuu niin, että yhdessä makuuhuoneessa on patteri koko ajan päälllä (muuten illalla siellä on liian kylmä mennä nukkumaan) ja aamulla patteri on päällä ruokailuhuoneessa sen aikaa kunnes saamme kaminan lämmittämään. Illalla patteri on olohuoneessa päällä vaikka takassa on tuli, muuten siellä on liian kylmä. Koska täällä ei olla nähtävästi keksitty takkaan taikka kaminaan peltiä, meillä on talossa kaksi huonetta kerralla lämpimänä päivän aikana ja yöllä ainoastaan makuuhuone. Voi olla, että kun ulkona lämpätila ei ole enää lähellä nollaa astetta, lämmitys helpottuu. Tottakai sähköä kuluu myös muuhun esim. lämpimään veteen ja valoihin. Käytämme iltaisin kynttilöitä (candlelight dinner!).

Palataan takaisin tarinaan. Onneksi sähkö palautui lauantai-iltana ja saimme makuuhuoneeseen patterin päälle ennen nukkumaanmenoa. Seuraavana aamuna järjestelimme tavaroita ja kävimme tunnin kävelyllä Loch Pooltielin rannassa ja Glendalen "keskustassa". Luulin, että tuuli ei olisi silloin voinut olla kovempi (sade tuntui kasvoissa kuin lasinsiruja olisi lentänyt), mutta eilen kävimme katsomassa mahdollisesti tulevaa omaa taloamme ja kun kiersimme ulkona taloon kuuluvaa maata, tuulessa ei valehtelematta välillä voinut päästä eteenpäin. Talo, maa ja maisemat olivat kyllä käsittämättömän upeita. Jokapuolelta näkyvät vesiputoukset, jotka putoavat mereen muutaman sadan metrin korkeudelta, näyttivät kuin niistä olisi tullut savua. Tuuli heitti veden suoraan ilmaan ylös putouksen yläpäästä.

Tänään tuuli on rauhoittunut, vaikka lunta, räntää ja rakeita välillä sataakin. Huomisillaksi (keskiviikko) on tulossa seuraava myrsky. Kelistä huolimatta ja osittain myös sen takia, on mahtavaa olla täällä ja joka päivä on vain täytynyt ihmetellä miten hullun upean ratkaisun olemme tehneet!